tiistai 18. marraskuuta 2014










Tuntuu kuin asuisi Sadan lapsen talossa. Siinäpä missä kaikki yskiä röhisee (toivottavasti joskus myös nukkua nyssyttää). Kaipa täällä muutakin tapahtuu... on kissakaipuuta, sahramipullan paistoa, pitkään kypsyviä lihapatoja lihansyöjille, pikaisia papupatoja yhdelle, kypsentämättömiä raakakakkuja. Päätöksiä, joista ei vielä tiedä, ovatko lopullisia. Onko mikään. Poika, joka piirtää krokotiileja. Pieni, joka aamulla herääkin hyvällä tuulella ja sanoo kaikki osaamansa sanat peräkkäin. Tytär, joka pääsee tänään silittämään kissanpentua.

4 kommenttia:

Rauhantuomari kirjoitti...

Voimia <3

Aivan ihana askarteluidea, matkin heti!!!

Marja kirjoitti...

Ihana oksapitsi tokassa kuvassa. Lankajuoksutkin näkyvissä.

Kissanpennunsilityskateus iski.

Susanna kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Susanna kirjoitti...

Matki ihmeessä Rauhantuomari, hiutaleita on kiva tehdä. Me tehtiin nuo jo viime vuonna, tai toissa?, tänä vuonna ehkä lisää. Mulla oli vähän huonot säilytysolosuhteet, nyt on siimat solmussa ja yksi ylimääräinen helmikorukin tarttunut mukaan... Luulenpa, että menee ripustus uusiksi, tuota ei taida ilman saksia saada selvitettyä.

Kiitos Ilona. On täällä aurinkokin näyttäytynyt, heti piti ottaa muutama kuva. Kissanpentua voisin minäkin silitellä, siitä on jo aikaa.